Mahistuki on ohjannut syyslukukaudella kahdella helsinkiläisellä koululla eläinharrastusryhmiä. Mahistuen eläinharrastusryhmässä korostuvat seuraavat tekijät: ”Eläinharrastusryhmässä lapsi saa oivaltamisen ja ilon kokemuksia eläinaiheisen ryhmämuotoisen toiminnan kautta. Eläinharrastusryhmä tukee lapsen myötätunnon ja empatiakyvyn kehittymistä, ryhmässä toimimisen taitoja, oman toiminnan ohjauksen taitoja sekä vastuun kantamisen kehittymistä. Eläinharrastusryhmässä lapsi saa tietoa ikätasoisella tavalla eläimen hoidosta ja huolenpidosta. Eläinharrastusryhmä on toiminnallista ja elämyksellistä ryhmätoimintaa. Siinä korostuu kohtaaminen, vuorovaikutus ja leikillisyys. Eläinharrastusryhmä tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja vahvistaa lapsen myönteisen minäkäsityksen kehittymistä.”
Tämän syksyn toiminnan pohjana on ollut eläimiin liittyvät teemat. Sen lisäksi, että teema on ollut eläinmaailma monesta kulmasta, meillä on myös käynyt mahdollisimman usein eläinvieraita. Toiminta on suunniteltu osallistujien toiveita kuunnellen ja ryhmän luonne huomioiden, eli kummassakin koulussa ryhmän toiminta on ollut yksilöllistä.
Eläinvieraita on käynyt useita – jotkut vakiovierailijoina ja toiset vierailevina tähtinä. Tiina-ohjaajan oma Pepi-koira on ollut mielissään töihin paluusta, tuo 14-vuotias ikäkoira, kun oli jo jäänyt “eläkkeelle” pitkän koulukoirauransa jälkeen. Mari-ohjaajan Hugo-koira taas edustaa nuoruuden intoa. Hänkin on sulostuttanut molempien koulujen harrastusryhmiä, ja ryhmien osallistujat ovat päässeet kokeilemaan Hugon kanssa erilaisia temppuja. Näiden vakiovieraiden lisäksi vieraina ovat käyneet länsigöötanmaanpystykorva Zeppo sekä Hulda-kana ja Iines-koira. Onpa eläinharrastusryhmässä tullut tutuksi pienet papukaijatkin. Eläinvieraiden yhteydessä on käsitelty kyseisen eläimen hoitamista, historiaa, ominaisuuksia ja tarpeita, ja harjoiteltu kontaktin ottamista sopivalla tavalla. Koirien kanssa on kokeiltu etsimispeliä, koiran ohjaamista ja vastattu koiravieraan hellyydenkipeyteen rapsutuksilla ja halauksilla.
Jokaisella kokoontumiskerralla on aina oma teemansa ja pedagoginen suunnitelmansa, huomioiden mm. vuodenkierto, erikoispäivät ja osallistujien toiveista kummunneet aiheet. Harrastusryhmässä ei kuitenkaan pidetä ryppyotsaisia luentoja, joita osallistujat hiljaa kuuntelisivat. Yksi keskeisimmistä piirteistä eläinharrastusryhmässä on ollut mahdollisuus jutella eläimistä, tuohon kun ei aina koulussa ole tilaa tai kavereilla kiinnostusta. Nyt kun kaikki osallistujat jakavat kiinnostuksen eläimiin, on kerrankin ollut hyvä mahdollisuus puhua omista eläinkokemuksistaan ja ajatuksistaan. Usein ohjaajan johdatuksella tosielämän tarinoista onkin nostettu esille yleisempää hyödyllistä tietoa, tai tarinat ovat kummunneet kunkin kerran teemasta. Keskeisiä sisältöjä, jotka ovat toistuneet harrastusryhmän sisällöissä, ovat eläimen ja ihmisen suhde, eläimen hyvinvointi ja siitä huolehtiminen, eläinten asema yhteiskunnassa ja sen uhat, sekä tietopohjan laajentaminen eläinkunnasta. Näiden aihepiirien yhteydessä on työskentelyssä ollut mukana mm. tunnetaidot, vuorovaikutustaidot, vastuullisuus ja toiminnanohjaustaidot.
Toiminnallisuus on ollut merkittävä osa eläinharrastusryhmän toimintakulttuuria. Jokaisella kerralla on puhuttu paljon ja opittu uutta, mutta samalla on voitu piirrellä, askarrella, värittää tai puuhata jotain, vaikka pelin tai leikin muodossa. Olemme myös mm. askarrelleet naamareita ja heijastimia, sekä leiponeet myös koirille sopivia keksejä. Myös eläinvieraat ovat olleet merkittävä osa toiminnallista ulottuvuutta. Myös havainnollistamisvälineet kuten eläinpelikortit, figuurit tai kuvat ovat rikastuttaneet teemojen käsittelyä.
Harrastusryhmän toiminta on tavallaan tasapainoilua vapaa-ajan ja koulumaisuuden välimaastossa. Harrastuksen sijoittuminen kouluun tekee helpommaksi harrastaa ilman erityisiä aikataulujärjestelyjä. Tämän voidaan katsoa helpottavan myös perheen arkea ja mahdollistavan harrastamisen joustavasti. Toiminnan tavoitteissa ja sisällöissä on myös paljon samaa kuin koulun opetussuunnitelmassa, mutta kuitenkin eri näkökulmasta ja varsinkin siinä, että täällä saamme rauhassa syventyä eläinasiaan, ja myös ottaa osallistujien toiveita huomioon joustavammin leikillisyyden ja ilon kera.
Eläimet monipuolisena aihepiirinä ja toiminnallisuus työtapana on hyvä pohja saada lapset innolla mukaan harrastamiseen. Osallisuuden ja oman toimijuuden vahvistaminen ovatkin eläinharrastusryhmässä keskeinen tavoite.
Tulevaisuudensuunnitelmiin harrastusryhmän osallistujat ovat jo toivoneet lisää eläinvieraita ja “samanlaista juttua, kun tää on ollut niin kivaa”. Ryhmissä on näkynyt selkeästi lämmin henki ja luottamuksen ilmapiiri; osallistujat uskaltautuvat jakamaan omia kokemuksia ja kertomaan tunteistaan. Eläinharrastusryhmä onkin merkittävä viiteryhmä lasten muiden sosiaalisten ympäristöjen vastapainona ja sen voidaan todeta edistävän lapsen hyvinvointia ja ikätasoista kehitystä monella tavalla.
Ohjaajana olen tämän syksyn aikana saanut myös uusia kokemuksia ja on ollut mukava olla kehittämässä ja ohjaamassa Mahistuen eläinharrastusryhmää.
Tiina Humaloja, kasvatustieteen kandidaatti, eläinharrastusryhmän kehittäjäohjaaja syyslukukaudella 2021
